Jännän äärellä

Teimme isäntäperheeni kanssa pienen vaelluksen Mala
Fatrán vuoristoon ennen muuttoani Kericin kämppään.
Kuvassa Simona ja Miro. Lívia jäi kotiin flunssan kouriin.

Ahojte! About kolme viikkoa takana. Kämppä, joka sijaitsee Kericin toimiston yläkerrassa, alkaa hiljalleen täyttyä kämppiksistä. Tämän hetken vahvuus on 6, ensi viikolla saadaan kaksi uutta naamaa, ikäiseni nuorimies Cezar Teneriffalta ja nuori 19-vuotias nainen Oceane Ranskasta. Sitä seuraavalla viikolla porukkaan liittyy myös nuori vietnamilaisnainen sekä mies Hondurasista. Kaksi jälkimmäistä viihtyy seurassamme vain marraskuun loppuun, muu porukka jatkaa yhdessä ensi kesään.

Esittelen vielä muut kämppikseni lyhyesti. Ensimmäiset kämppikseni olivat Sara Espanjasta ja Nicolo Italiasta. Sara on 22-vuotias vastavalmistunut journalisti ja Nicolo 28-vuotias maantiedon ja biologian opettaja. Toisella viikolla remmiimme liittyi Ayse, 23-vuotias sosionomi Turkista ja Ana, 29-vuotias nainen Espanjasta (ammatti on mennyt totaalisesti ohi!), sekä loppuviikosta opinnoista välivuotta pitävä 18-kesäinen Kathi Itävallasta. Melkoisen kansainvälistä meininkiä siis! Kauhulla odotan, milloin kulttuurien välinen yhteentörmäys tapahtuu. Toivottavasti ei koskaan, mutta tuskin tällaisessa yhteisössä voi täysin konflikteilta välttyäkään.

Kuvassa vasemmalta oikealle:
Ayse, Kathi, Nicolo, Ana, minä ja Sara.

Viime viikonloppuna teimme kämppisporukalla reissun Oravský Podzámokin kylään, jossa seisoo ylväänä kalliolla Oravan linna (Oravský Hrad). Koska Kathi ei ollut vielä tähän mennessä liittynyt seurueeseemme, vaan asui isäntäperheessä, mahduimme autooni, jolla kurvailimme reilun parin tunnin matkan läpi vuoriston. Perille päästyämme kävimme ensin yhdessä lounaalla syömässä kansallisruoka haluškýa. Vaikka halušký näyttää aika epämääräiseltä, maku on taivaallisen hyvä! Se valmistetaan perunoista, jauhoista ja suolasta, jotka sekoitetaan vuohenjuuston kanssa. Yleensä sitä tarjoillaan pekonin kanssa. Toinen taivaallisen ihana perinneruoka on pirohy, vuohenjuustolla  täytetty "keitinpiirakka" tai dumbling, joka myös tarjoillaan pekonikuutioilla kuorrutettuna.

Halušký

Lounaan jälkeen kiipesimme linnan porteille vain todetaksemme, ettei sisälle ole mitään asiaa ilman opasta. Lippukioski sijaitsee rinteen alapuolella, joten jouduimme tekemään ylimääräisen reissun ostamaan liput kierrokselle. Lippuluukulla meille kerrottiin, ettei syksyllä enää järjestetä englanninkielisiä opastusta vaan kaikki kierrokset ovat slovakiaksi. Koska olimme ajaneet sinne saakka, päätimme joka tapauksessa osallistua kierrokselle. Olihan linna näkemisen arvoinen huolimatta siitä, ettemme ymmärtäneet sanaakaan, ehkä muutaman vuosiluvun sieltä täältä. Koska linna on rakennettu korkealle mutta kapealle kalliolle, on se rakennettu kohoamaan ylöspäin. Portaita oli riittävästi ja tuli kyllä päivän treeni tehtyä ihan huomaamatta. Ulos päästyämme totesimme oppaan hyödyllisyyden. Siihen sokkeloon kun olisi eksynyt, olisi saanut kulutettua vuorokauden päästäkseen sieltä ulos! Kotimatkaksi valitsimme toisen reitin, joka osoittautui harvinaisen tylsäksi. Sen huomasi myös hyvin hiljaisesta ilmapiiristä, kaikki kanssamatkustajat olivat nukahtaneet. Itse yritin viimeisillä voimillani pysytellä hereillä, jossa pääsisimme turvallisesti takaisin kotiin. Seuraavalla reissulla nakitan jonkun toisen kuskiksi toiseen suuntaan.

***

Mala Fatráa Chliep-vuoren huipulta.

Tulen seuraavassa kappaleessa toistamaan hieman itseäni edelliseen postaukseen peilaten, mutta nyt olen itse paremmin asioista perillä, joten selitän projektikuvausta hieman uudelleen.
Aloitimme projektin lähes päivittäisillä slovakian tunneilla. Olen todella motivoitunut kielen opiskeluun ja koen tärkeäksi oppia ainakin perusfraaseja, joilla pärjää mm. kaupassa, kahvilassa ja juna-asemilla. Saimme myös alustavat aikataulut tulevalle vuodelle. Jokainen meistä opettaa Kericin kursseilla englantia. Lisäksi lähes kaikki sai vedettäväkseen oman kielen kursseja (ranskaa, italiaa, espanjaa, saksaa).
Ilmaisin haluni vetää kursseja hieman vanhemmille lapsille ja nuorille ja toiveeni myös kuultiin. Vedän englannin tasoryhmiä E ja F, keskiviikkoisin F-ryhmää Kathin ja perjantaisin E-ryhmää Cezarin kanssa. Nämä ryhmät ovat tasoltaan edistyneimpiä ja ikähaarukka 12-15, joten meille ei järjestetty slovakialaista vapaaehtoista auttamaan kursseilla, kuten alemmissa tasoryhmissä (A-D). Ainoastaan G-ryhmä on edistyneempi, ja sitä vetää Ivka, meidän slovakianopettajamme. Puhumme tunneilla siis pelkästään englantia.

Astronominen kello
Stará Bystricassa.

Järjestimme viime viikolla haastatteluja kieliryhmiin haluaville, jossa testasimme hakijoiden kielitaitoa, jotta osaisimme laittaa heidät oikeaan tasoryhmään. Järkytyksekseni yksi nuori nainen haluaisi alkaa opiskella suomea, mikä tarkoittaa sitä, että kauhuskenaarioni käy toteen, ja joudun luultavimmin aloittamaan Suomen kielen opetuksen. Tätä ei ole vielä varmistettu, koska yksityistunteja ei Kericissä järjestetä. Tyttö kuitenkin lupasi etsiä itselleen kaverin, joka alkaisi suomea opiskelemaan. Suustani pääsi aikamoisen suuri ärräpää, kun tästä kuulin. Nyt alkushokin laannuttua jo hieman naurattaa. Mitähän siitäkin ja tulee... Suomen tunnit olisivat tiistaisin, joten ensi tiistaina nähdään, saapuuko tämä tyttö kaverinsa kanssa paikalle.

Englanninkurssit alkoivat jo tällä viikolla. Vedin ensimmäiset tuntini Kathin kanssa, sillä Cezar ei ole vielä saapunut. Yksi kurssi kestää 1,5 tuntia. Järjestimme ice breakeriksi "speed datingia", aliasta ja esittelimme omat maamme power pointilla. Speed dating oli hauskaa! Jaoimme oppilaat pareiksi, annoimme keskustelunaiheen ja 2 minuuttia aikaa, jonka jälkeen oli aika vaihtaa paria ja aihetta. Oli todella mielenkiintoista kuunnella vierestä, kuinka oppilaamme keskustelivat keskenään. Vaikka kieliopissa on virheitä, kukaan ei mennyt lukkoon näissä tilanteissa, ja tämä nimenomaan on tavoitteemme näillä kursseilla: ei niinkään täydellisen englannin osaaminen vaan rohkeus käyttää sitä virheistä huolimatta. Odotan mielenkiinnolla, miten oppilaamme vuoden mittaan edistyvät.
Saimme oppilailtamme Ivkan kertoman mukaan todella hyvää palautetta. Yritimme kysellä heiltä itseltään toiveita tuleville tunneille, mutta F-ryhmässä kaikki ilmaisivat halunsa vain keskustella englanniksi. E-ryhmäläiset sentään toivoivat aliaksen kaltaisia pelejä. Saamme täysin vapaat kädet suunnitella tuntien kulun. Jos jollakulla on heittää minulle hyviä ideoita, otan niitä erittäin mielelläni vastaan!

Pieni osa Oravan linnaa. Kuvauskohteena linna on erittäin
haastava korkeiden seinärakenteiden ja muurien vuoksi.

Torstaina meillä oli tapaaminen tulevien yhteistyökoulujen opettajien kanssa. Minulle järjestettiin kaksi koulua, jossa tulen viettämään päivän kussakin englanninopettajan "avustajana". Toinen kouluista on Staškov, joka sijaitsee n. 10km päässä Čadcasta. Tykästyin saman tien yhteyshenkilööni, englanninopettaja Isabellaan. Aivan ihana tyyppi! Koulussa on kaikkiaan 5 englanninopettajaa, joten tulen työskentelemään myös muiden kuin Isabellan kanssa. Staškovssa aloitan työskentelyn lokakuun ensimmäisenä perjantaina.
Toinen kouluista on koko alueen suurin, 600 oppilaan koulu Rázusova. Tapasin kaksi opettajaa, Janen ja Vlastan, jotka myös vaikuttivat todella sydämellisiltä ihmisiltä. Tämä koulu sijaitsee vain vartin kävelymatkan päässä kodistani. Vlasta lupasi tulla hakemaan minut ensi torstaina tutustumiskäynnille kouluun. Työt aloitan lokakuun puolella joka keskiviikko. Opettajat kyselivät, olisinko kiinnostunut osallistumaan myös muiden aineiden opetukseen kuten esim. biologiaan. Lupasin olla käytettävissä myös muissa kouluaineissa. Kun mainitsin olevani enemmän kuin innostunut osallistumaan liikuntatunneille, opettajat alkoivat vuolaasti kehumaan, kuinka heillä on kaksi liikunnanopettajaa, kumpainenkin nuoria, komeita sinkkumiehiä ja rupesivat saman tien naittamaan minua heille. Saimme porukassa päivän naurut. Tulevaisuuteni on jo suunniteltu, minulta kysymättä!

Maisemaa linnasta Oravský Podzámokin kylään

Odotan todella innolla työskentelyä kouluissa. Opettajien tapaamisesta jäi todella hyvä fiilis ja uskon, että tulen pärjäämään hienosti junnujen kanssa. Opiskelijat, joita tulen opettamaan, ovat 10-15-vuotiaita, joten heidän kanssaan pärjään varmasti hyvin.

Ensi maanantaina aloitan slovakian tuntien lisäksi italian opiskelun. Slovakian ja italiantunnit ovat  jatkossa joka viikko maanantaisin. Olisin myös osallistunut maanantaisin englanninkurssille (Ivkan vetämään G-ryhmään opettelemaan kielioppia), mutta totesin että se olisi liikaa eri kielten opiskelua yhdelle päivälle. Tyydyin siis opiskelemaan englannin kielioppia, lähinnä prepositioita omatoimisesti. Kirjoitettu englanti kun ei todellakaan ole vahvinta alaani ja haluaisin kehittyä myös sillä saralla.

Tällä hetkellä viikko-ohjelmani näyttää tyhjää torstaille ja tiistaisinkin minulla on pelkästään suomen kurssi kahdesta puoli neljään, joten väittämä siitä, että "omillekin" projekteille tulee olemaan tilaa, pitää paikkansa. En ole vielä osannut päättää, mitä muuta sitä rupeaisi touhuamaan. Pitää kartoittaa kaikki vaihtoehdot ensin. Tosin toimistolla on aina jotakin tekemistä, mihin voimme oman kiinnostuksemme mukaan osallistua.

***

Čadca alkaa pikkuhiljaa tuntua tutulta. Ja kotoisalta myös. Eihän keskustan alue ole oikeastaan Kouvolan keskustaa suurempi. Eräs paikallinen tuttavani kertoi, että kaupungin alueelta löytyy kaikkiaan noin 70 baaria tai pubia! Olin aivan järkyttynyt tästä tiedosta. Valtavasta määrästä huolimatta olemme löytäneet kantapaikaksemme ainoastaan yhden baarin, Zionin, jossa viihdymme iltaolusella tai muuten vaan hengailemassa. Myös kiinalaisten omistamia krääsäkauppoja löytyy lähes joka nurkalta. Missäpä maassa niitä ei tänäpäivänä olisi... Jätän mielipiteeni kiinalaisisita ilmaisematta, vaikka toki poikkauksiakin löytyy.

Yritämme myös hiljalleen alkaa kartoittaa lähiseutua ja huomiselle suunnittelimmekin reissun parin tunnin junamatkan päähän Trenčiniin. Toivottavasti keli suosii, sillä täälläkin alkaa syksy painaa päälle. Viime yönä satoi kaatamalla ja tuuli riepotteli, mutta tänään päivä on näyttänyt todella kauniilta. Aiempien viikkojen lämpötilat alkavat kuitenkin olla historiaa, eilisen reilun parinkympin jälkeen tämän päivän 15 astetta tuntui aika vilpoiselta ja yölämpötilat alkavat lähennellä nollaa.
Mutta tulkoon syksy, pääseepähän vaellusreissuilla ihastelemaan ruskan väriloistoa, joka alkaa olla parhaimmillaan parin viikon sisään!

Koska Tatravuoret ja Mala Fatrán vuoristo ovat ihan tuossa nurkan takana, on täällä lähes rajattomat mahdollisuudet vaellukseen ja myös retkeilyyn. Tein pientä taustatutkimusta ja kyselin telttailusta Mirkalta, joka selitti, että täällä on aika lailla samanlaiset jokamiehenoikeudet, kuin Suomessakin. Suojelluissa luonnonpuistoissa ei saa telttailla tai tehdä tulia, muuten telttailu on sallittua lähes kaikkialla. Mikäli minulla on joku päivä aikaa, käyn ostamassa kunnon teltan ja pakkaan reppuuni vaelluskamat yhdeksi tai kahdeksi yöksi - aivan yksin. Jos jotakin on ikävä, niin omaa rauhaa ja hijaisuutta. Mutta oma auto on vapaus, voin mennä minne haluan ja milloin haluan ottamatta ketään mukaan, jos siltä tuntuu.

Tällä hetkellä voisin sanoa kaiken olevan hyvin. Fiilis on rento ja odotan todella innolla tulevia haasteita. Kotimaassa myllännyt stressiaalto on hellittänyt ja Slovakia tuntuu uudelta kodilta. Sen verran opin Uuden-Seelannin reissultani, että turha pingottaminen kannattaa jättää taka-alalle ja antaa asioiden kulua omalla painollaan. Joskus väsyttää tai kiukuttaa, mutta ei sen tarvitse koko maailmaa kaataa. Ei minun maailmani ole tähänkään mennessä kaatunut runkoon kohdistuneista kirveeniskuista huolimatta. Vaikka välillä meinaa vähän jännittää, nostan jälleen pääni pystyyn, hymyilen ja totean pärjääväni loistavasti.

Ďakujem!